Uncategorized

Klassiset Intialaiset tanssit

Klassisesta tanssista puhutaan tarkoittaen perinteisiä Intialaisia klassisia tansseja. Ne jaetaan kahteen eri pääluokkaan Hindustani- ja Karnataka-tyyleihin jotka jaetaan edelleen kahdeksaan eri pääsuuntaukseen. Nämä tanssit ovat syntyneet eri alueilla, ne kaikki sisältävät musiikkia ja lausumista joko paikallisella kielellä tai sanskritilla. Niihin kuuluu erilaisia tyylejä, upeita asuja ja erilaisia ilmeitä.

Intia tunnetaan rikkaasta kulttuuriperinteestään. Klassiset tanssit ovat iso osa tätä perinnettä ja niitä sekä tanssitaan että opetetaan edelleen aktiivisesti ympäri Intiaa. Suurin osa klassisista tansseista on alun perin syntynyt temppeleissä eri puolilla Intiaa. Vaikka ne syntyivät eri alueilla, niiden juuret kaikki juontavat Sanskritin tekstistä Natya Shastra. Ensimmäiset Natya Shastran kirjoitukset ovat ajanlaskun alkuajoilta.

Aikojen saatossa tanssit ovat muokkautuneet nykyisiin muotoihinsa. Rasanubhuti on näiden eri muotojen perimmäinen päämäärä. Jo Natya Rasthassa mainitaan kahdeksan Rasaa, jotka ovat tanssin eri muotoja. Nämä kahdeksan Rasaa ovat Shringar-rakkaus, Hasya-huumori, Karuna-suru, Raudra-viha, Veer-sankaruus, Bhayanak-pelko, Bibhats-inho ja Adbhoot-ihmetys. Nämä kaikki muodot näkyvät erilaisina ilmaisuina klassisessa tanssissa.

Toisin kuin intialaiset kansantanssit klassiset tanssit noudattavat erittäin tarkkoja sääntöjä. Niissä vartalon liikkeet, tekniikka ja kasvojen ilmeet ovat kaikki määritelty tiettyjen perinteiden mukaan ja niitä pitää noudattaa tarkasti. Yleensä klassisen tanssin opiskeluun kuluukin vuosia ja vain parhaimmat tanssijat saavat esittää niitä erityisesti julkisissa tilaisuuksissa. Perinne kuitenkin elää vahvana ja niitä opetetaan monissa tanssikouluissa ympäri Intiaa.

Kahdeksan klassista tanssia

Bharatnatyam on moderni versio alkuperäisestä devadasien tanssista. Devadasit olivat korkeasti koulutettuja ja rikkaita naisia jotka elivät temppeleissä ja palvelivat jumalia. Tanssin opetus oli erittäin kurinalaista ja se näkyy edelleen nykymuodossa tanssittavasta bharatnatyamista. Nimi muutettiin kun suhtautuminen devadasiin muuttui ja heitä ei enää pidetty kunniallisina naisina. Se on kuitenkin yksi maailman vanhimmista klassisista tansseista.

Bharatnatyam

Kathak on Pohjois-Intiasta lähtöisin oleva klassinen tanssi. Se on hyvin monipuolinen tanssi joka on tunnettu erityisesti vaativasta jalkatyöstä. Sen liikkeet poikkeavat Etelä-Intiasta lähtöisin oleville tansseille, sillä siinä on enemmän vartalon suorana pysyviä liikkeitä kun taas etelän klassiset tanssit sisältävät paljon vartalon ojennuksia.

Kathakali on suosittu Intialainen klassinen draamatanssi. Sen asusteet ja meikit ovat näyttäviä ja niiden tekemiseen voi mennä tunteja ennen esitystä. Se perustuu tarinan kerrontaan ja tanssi esitetään tarinan muodossa jota on helppo seurata. Sen sanotaan olevan yksi vaikeimmin opittavista klassisista tansseista ja sen opetteluun voi mennä vuosia. Manipuri on koillisintialaisessa Manipurin kaupungissa syntynyt tanssi, jossa sitä kutsutaan myös nimellä Jogai. Sen sisältämät liikkeet ovat erittäin pehmeitä ja sulavia joka tekee siitä hyvin miellyttävää ja rauhoittavaa katsottavaa. Se sai myös alkunsa temppeleiden uskonnollisista tansseista. Odissia pidetään yhtenä Intian vanhimpana klassisena tanssina. Siitä on löytynyt jäänteitä muun muassa temppeleiden vanhoista patsaista, joissa on kuvattu tanssin eri asentoja. Se on erittäin näyttävä ja hienostunut klassinen tanssi.

Kuchipudin kylästä nimensä saanut Kuchipudi on klassinen draamatanssi ja sen perinteet liittyvät vahvasti erilaisten jumalien palvontaan. Siitä on tullut etenkin länsimaissa hyvin suosittu tanssi viime vuosina ja sitä opetetaan monissa tanssikouluissa. Mohiniattam on naistanssijoiden soolotanssi. Se on yksinkertaisin klassisista tansseista. Sen liikkeet ovat pehmeitä ja soljuvia. Sen asu on yksinkertainen sari ja siitä puuttuu monia muitakin elementtejä mitä nähdään muissa klassisissa tansseissa. Se sopii naimattoman naisen esittämäksi miesten houkutukseen. Sattriya hyväksyttiin virallisten klassisten tanssien listaan vasta vuonna 2000. Perinteisesti sitä tanssittiin vain temppeleiden sisällä, mutta 1800-luvulla sitä sai alkaa esittää myös niiden ulkopuolella. Siihen liittyy draamaa, balladeja ja tanssia joka tekee siitä erittäin monipuolisen klassisen tanssin.